Muistatko ensimmäisen korusi tai kellosi?

Etusivu » Kelloseppä kertoo » Muistatko ensimmäisen korusi tai kellosi?

Muistatko ensimmäisen korusi tai kellosi?

Ensimmäinen koru, minä muistan. Sain sen syntymälahjana eräältä koruedustajalta. Se oli kultainen Snoopy-riipus. Muistan edustajan nimen, muistan melkein äänenkin. Vaikka hän jäi eläkkeelle jo kauan kauan sitten. Muistan sen, kun edustajia kävi usein, paljon enemmän mitä nykyään. Silloin ei ollut sähköposti- tai verkkotilausten Ensimmäinen korumahdollisuutta. Ei ollut keksitty edes faksia. Joo, oli puhelimet keksitty ja en ole kivikautinen, elettiin 70-luvun loppua.

Silloin oli mukavaa, kun edustajasetiä ja pari -tätiäkin poikkesi. Elin varhaislapsuuteni melkein liikkeen takahuoneessa. Olin vanhempieni työpäivät siellä, koska samassa talossa asuivat isovanhempani ja myöhemmin, ollessani 3-vuotias, muutimme itse sinne asumaan.  Näin siis usein tuttuja edustajia, jotka puhelivat myös tälle pienelle tytölle.

Tämä korun antaja (muistan miettineeni, että on melkein kuin Matin ja Tepon Matti :D) ja yksi täti ovat jääneet selkeimmin muistiini. Ailin kanssa kävin jopa kirjeenvaihtoa myöhemmin, kun osasin kirjoittaa. Heistä on jo valitettavasti aika jättänyt. Olisi kiva, kun saisin vielä heihin yhteyden ja kysyisin muistaako he minut niin kuin minä heidät.

Tilannetta, kun korun sain, en tietenkään muista, mutta muistan miten se oli kaulassani lapsuudessa. Valokuvissa se näkyy olevan ainakin 2-3-vuotiaana silloin tällöin. Tärkeintä tässä on se, että muistan. Muistan niitä hienoja asioita sieltä alle kouluiästä. On paljon asioita, jotka eivät jää ihmisen muistiin lapsuudessa tai nuoruudessa. Olin jopa unohtanut olleeni leirikoulussa Messilässä ala-asteella, usko tai älä!

Tämä koru on ollut yksi kanssakulkijani läpi elämäni. Se on ollut minulle niin tärkeä, että annoin joitain vuosia sitten sen esikoiselleni, halusin siirtää muistoni eteenpäin. Hän tietää korun tarinan. Ja toivon hänen arvostavan saamaansa lahjaa ja ehkäpä tekee siitä meidän perheen perinteen antamalla sen aikanaan omalle lapselleen. Tietenkään se tunne ei välity hänelle, mitä itse tunnen. Mutta se tunne on niin tärkeä, että toivon hänen huomaavan arvostukseni korua kohtaan.

Mieti, se koru tai kello, jonka sinä ostat lahjaksi, voi olla niin iso juttu lapselle, että hän muistaa sen vielä aikuisenakin. Vaikka tässä hetkessä tuntuu olevan vallalla se, että kyllästytään ja hankitaan uutta. Muoti muuttuu, maku muuttuu. Monet koneet ja laitteet hajoavat alle 10 vuodessa ja tilalle ostetaan uutta. Olisi siis varmaan mukava hankkia jollekin kestävä esine, josta saattaisi jäädä ikuinen muisto. Korut ja monet kellotkin ovat tällaisia. Kestäviä. Siksi toivon, että arvostus niitä kohtaan palaisi siihen mitä joskus on ollut. Nyt monet halpakorut ovat vain sitä materiaa, mikä voidaan surutta pistää pois kun kyllästytään.

Itse hankittu

Ensimmäinen kello voi olla myös itse hankittu. Siihen voi liittyä jokin merkittävä tekijä, jonka muistaa siksi vielä kauan jälkeenpäin. Muisto, jota kerrotaan moneen otteeseen ja muistellaan asiaan liittyneiden kanssa.

Mieheni esimerkiksi haaveili alle kouluikäisenä rannekellosta, jota mainostettiin jonkun aikakauslehden takasivulla. Kellossa oli siihen aikaan muodikas, moderni digitaalinäyttö osoitinnäytön alla, eli monen tuntema ana-digi. Hän pyysi, että vanhemmat ostaisivat sen hänelle, mutta isä käski alkaa säästää itse kelloon ja perustettiin kellorahasto. Rahaa hän pyysi vierailta aina kun he poikkesivat talossa, samoin pienistä töistä sai palkkaa. Kun tämä summa oli kasassa, hän ylpeänä tilasi sen siitä samaisesta lehdestä.

Harmi, kun kello on vuosien saatossa mennyt hukkaan. Muuten sitä olisi kiva esitellä ja kertoa kellon alkuperä.  Tallessa kuitenkin on edelleen se isän kirjoittama paperi. Paperin päällä luki KELLORAHASTO ja taakse kaikki lahjoittaneet kirjoittivat nimensä ja summan. Emme valitettavasti löytäneet sitä tähän hätään kuvattavaksi juttuun mukaan.

Kerro oma tarinasi, mikä oli ensimmäinen koru tai kello?

Onko sinulla jokin mukava tarina liittyen ensimmäiseen kelloosi tai koruusi? Tai johonkin muuhun kello- ja kultaliikkeestä hankittuun esineeseen? Kirjoita siitä meille liike@kelloliikekankare.fi, ehkä kokoamme niistä jonain päivänä tekstin, joka julkaistaan tässä blogissa. Voisimme jopa arpoa kirjoittaneiden kesken jonkin pienen kivan palkinnon. Nimeäsi ei julkaista jutussa, jos et halua.

Ensimmäinen koru lahjaksi

Katso vielä kotimaisten AAlmarkin tai Taigakorun suojelusenkeli-riipukset. Eikö jompi kumpi voisikin olla se koru, josta jää ikuinen muisto? Tai Leijona Suomi 1917 -sarjan kellot yksilöllisellä kaiverruksella

2018-01-28T19:24:51+00:00 |

Kirjoittajasta

%d bloggaajaa tykkää tästä: