On näemmä kulunut pian 6 vuotta aikaa siitä, kun tänne on tullut kirjoiteltua. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon, niin maailmalla kuin itsellä. Maailma ja tapa miten elämme ja kulutamme, on muuttunut sinä aikana. On ollut pandemiaa ja sotaa ja muuta. Niitä ei halua muistella enää yhtään vaikka ne edelleen vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme jollain tavalla.

Itselle on tapahtunut paljon myös. Olen osakkaana euralaisessa koru- ja kelloliikkeessä. Pyöritän siis omaa liikettä Säkylässä ja jaan vastuun toisten kanssa Euran liikkeessä. Onni on omistaa päävastuun jakava kollega sekä hyvä henkilökunta (unohtamatta eläkeläisapua aina tarvittaessa!). Niitä ilman ei tästä tulisi mitään. Mutta olen ollut tyytyväinen, että uskalsin avata suuni suunnitelmastani toisen liikkeen pyörittämisestä. Työn määrä siinä lisääntyi, mutta se olisi lisääntynyt muutenkin. Meitä kelloseppiä ei ole lähiseudulla paljon. Ei ole enää edes liikkeitä, kun joka puolella eläköidytään tai päädytään muuten lopettamaan, kun ei ole jatkajia. Tästä syystä meille tullaan tuomaan pidemmältäkin kelloja korjaukseen. Ja muutamat liikkeet lähettävät töitä ympäri Suomen, koska ei muuallakaan seppiä ole yhtään sen paremmin.

Positiivista on siis se, että töitä riittää ja tekemällä ne ei lopu. Negatiivista on ajan riittämättömyys. Mutta siitäkin selvitään, kun vain asiakas ymmärtää, että ruuhkaa on ajoittain eikä kelloa saa takaisin muutamassa päivässä. Nuo tekstin alun asiat ovat vaikuttaneet rahan kulutukseen eikä rahaa enää käytetä samalla tavalla uuden hankintaan. Monesti halutaan ennemmin kunnostaa vanhoja esineitä. Saan siis tehdä sitä työtä, josta nautin. Saan kunnostaa edellisten sukupolvien kelloja. On isoisän taskukelloja, on isoisovanhempien häälahjaksi saatuja seinäkelloja ja paljon vastaavaa. Rakastan kuulla tarinoita kellojen historiasta ja haluan olla osana luomassa niiden tulevaisuutta. Se ilo ja onni, kun asiakas saa vanhan kellon toimivana takaisin, se auttaa jaksamaan kiireisessä työssä. Hyvin harvoin joutuu sanomaan ettei jotain kelloa saa kuntoon enää. Mieti, mikä muu esine 50 tai 100 vuoden takaa on sellainen, että sen saa toimimaan vielä? Kellot ovat siis lähes ikuisia, kun niistä vaan pitää huolen.

Toinen hieno asia tässä n 30 vuoden työuran aikana on ollut se, miten rannekellot tekevät paluuta. Kännykät alkoivat yleistyä samaan aikaan, kun aloitin kellosepän opinnot 90-luvun puolivälissä. Kännykät ovat olleet muodikkaita ja kattaneet ihmisten arjen tarpeista paljon, joten esimerkiksi perinteinen rannekello jäi monelta pois. Nyt kännyköiden muodikkuus on tainnut hiipua. Myös ennen puhelin mahtui mihin tahansa taskuun helposti otettavaksi ja siinä oli isolla kellonaika heti katsottavissa. Nyt käydään hyvin monen asiakkaan kanssa sama keskustelu, joka etenee hyvin pitkälti näin:
Asiakas: Olen varmaan epämuodikas, kun haluan ostaa perinteisen rannekellon. Mutta se kännykkä on niin iso ja on aina niin hankala kaivaa taskusta tai käsilaukusta. Eikä siitä näe edes kellonaikaa ilman näytön lukituksen avaamista.
Minä: Olet itse asiassa tällä hetkellä erittäin muodikas. Koska niin moni muu kokee asian samalla tavalla ja on hankkinut itselleen kellon. Et siis ole yksin ajatustesi kanssa.
A: Se vain on niin yksinkertaista ja nopeaa katsoa ranteesta mitä kello näyttää.
M: Olet oikeassa, kellonajan katsominen tapahtuu myös niissä tilanteissa helposti, kun olisi epäkunnioittavaa kaivaa puhelin esiin katsoakseen mitä aika on.

Tästä asiasta olen erittäin tyytyväinen. Viimeinkin taas arvostetaan sitä perinteistä asiaa. Harmi vaan, kun näitä nykyajan paristokelloja ei saada pidettyä hengissä sukupolvelta toiselle. Onneksi siis aikanaan on säästetty ne vanhat mekaaniset kellot, jotka elävät elämäänsä edelleen suvuissa.

Kahden vuoden päästä meidän liike täyttää 100 vuotta, silloin juhlitaan! Mielenkiinnolla odotan onko asiat tällä tolalla silloinkin vai onko tullut jotain uutta joka mullistaa kaiken taas. Toivottavasti kaikki on meillä kuitenkin hyvin ja saamme nauttia elämästä ja rakkaistamme. Pidetään huoli itsestämme ja läheisistämme. Sekä niistä sukupolvien yli kulkevista kelloista, jotta saan edelleen tehdä työssäni sitä mistä pidän 🙂