Muistoja korusta tai kellosta
Jaahas, olisikohan aika hoitaa tämä tarina loppuun…
Talvella pyysin lukijoita kertomaan sähköpostilla tai Facebookissa muistoja korusta tai kellosta, siitä ensimmäisestä. Koska useasti jokin asia jää mieleen pysyvästi. Me emme osaa ajatella sitä sillä hetkellä, että se tulee olemaan mielessämme vielä pitkään. Eikä se välttämättä silloin tunnu kovinkaan merkittävältä asialta. Mutta jos se säilyy muistoissa vuosia tai vuosikymmeniä, tuon esineen täytyy olla ollut merkittävä. Käy lukemassa talvella kirjoittamani teksti tästä.
Reiät korviin
Yksi iso asia jokaisen nuoren naisen elämässä on ensimmäisten korvareikien laitto. Itse olin 5-vuotias, kun sain tunnin paikallaan istumisen jälkeen isäni suostumaan tekemään reiät (hän väitti, että olen liian nuori enkä pysy paikallani. Tuli sekin todistettua, että pysyn 😀 ). Muistan miten valitsin kauan korvakoruja, jotka haluan. Viimein valitsin kultaiset rinkilän malliset korvakorut. Ovat muuten tallessa.
Niin muistaa myös eräs lukijakin millaiset valitsi, kultaiset joissa on kirkas kivi. Hänellä vaan kävi huono tuuri ja ne on hukassa. Hän on minun ala-asteen ystäväni ja hän muistaa jopa sen, että olisin ollut vieressä katsomassa ollessamme 8-vuotiaita. Moni on saanut korvareiät ripille pääsyn kunniaksi. Eräskin muistaa Porissa laitetut reiät, joihin sitten laitettiin kultaiset kaiverretut korvarenkaat. Toinen taas sai saman ikäisenä reiät Köyliön kunnanlääkärin toimesta.
Korvien reikien laitto oli vielä 80-luvulle asti erilaista mitä tänä päivänä. Silloin laitettiin siihen ”pyssyyn” metalliset tapit, jotka lävisti korvan. Korvakoru laitettiin sen jälkeen paikalleen ja samalla se tappi tuli pois. Muistatko? Nykyään kaikki on steriilisti pakattuja ja pakkaus asetetaan ”pyssyyn”, joka sitten ampuu korvakorun saman tien paikalleen (parempi muuten ettei ihan pienten lasten kuullen puhuta pyssystä ja ampumisesta. Voi jäädä reiät tekemättä 🙂 ).
Koruja ja kelloja lahjaksi
Kovin moni muisti saaneensa 10-vuotislahjaksi jotain. Oli rannekelloa tai rannekorua. Joku oli tuotu Kanarialta tuliaisiksi. Erään hopeinen rannekoru on edelleen tallessa. Yksi nainen muistaa 10-vuotiaana saadun joululahjakellon.
Miten nuoresta ihminen voi muistaa asioita? Muistoja korusta ja tunteesta? Ainakin yksi lukija muistaa olleensa noin 3-vuotias, kun hän sai muoviset helmet, korvakorut ja sormuksen. Muistaa vieläkin myös sen tunteen, miltä ne tuntui silloin. Harmi vaan, että ne varastettiin vähän ajan päästä. Toinen lukija sai hoitotädiltään hopeisen enkeli-kaulakorun, tallessa edelleen. Ei niitä lapsuuden asioita suuria määriä jää mieleen, mutta näitä jostain syystä merkittäviä jää. Joskus jopa pääsiäismunasta saatu sormus jää hyvin mieleen.
Merkittäviä muistoja eräällä rouvalla on, kun hän sai rippilahjaksi kummeiltaan ensimmäisen kellonsa. Kellon saannista meni 2 vuotta, kun hän sai ensimmäisen korunsa, mieheltään, kun heidät vihittiin. Se sinikivinen koru on visusti tallessa. Ja varmasti yksi itselle arvokkaimmista.
Samaisen rouvan mies on saanut Leijona-kellon 50-luvulla. Myös toinenkin Leijona-kello mainittiin tarinoissa. Leijona-kellot ovat monelle merkittävä merkki. Vaikka nimestään huolimatta sitä ei ole koskaan valmistettu Suomessa, se on monelle se ainoa oikea kellonmerkki. Varmaa, toimivaa laatua sekä koko Euroopassa rekisteröity tavaramerkki. Ja kyllä sitä aika suomalaiseksi voi sanoa. Suomessa suunniteltu mallisto, oheistuotteet sekä markkinointi. Ihan yhtä suomalainen mitä moni muukin kotimainen merkki, jonka varsinainen valmistus tapahtuu ulkomailla.
Kilpailu
Tiesitkö, että Leijona-kelloilla on tällä hetkellä menossa kirjoituskilpailu? He keräävät suomalaisten tarinoita Leijona-kelloista. Voit osallistua siihen 21.9.2018 asti kertomalla oman Leijona-kellon tarinasi. Teet sen osoitteessa https://www.leijonakellot.fi/kilpailu. Arvontoja suoritetaan vielä 7.9. ja 21.9., palkintona 250€ arvoinen hotellilahjakortti sekä Leijona-kelloja.
Me lupasimme järjestää oman arvonnan tarinansa kertoneiden kesken. Arvonta on suoritettu ja julkaisemme voittajan nimen Facebookissa. Palkinto ei ole ihan yhtä loistelias mitä maahantuojan kilpailussa. Mutta pikkuinen palkinto lähtee voittajalle joka tapauksessa heti, kun saamme yhteystiedot.
Kommentoi